Mun kyyneleet on jäätyneet pakkasesta
ne roikkuu jääpuikkoina pitkin kasvoja/ kasvoilla
Suru viiltää kirskuen lasiseinää, mut sä et kuule,
koska sun korvat/
kuulo on sokee
Sut on puettu sokeuteen/ sumuun
tunnekylmyyteen
välinpitämättömyyteen,
millä sä hengität sun elämää
Luulen et kuitenkaa loppupeleis se ei kestä
ja säki vajoat kyynellaaksoon,
missä ainoa ruoka on suru
ainoa juoma/ suoja on tuska
Siellä hymy on kadonnut,
siellä ei ystävällisyyttä tunneta
Siellä jokainen on yksin, omissa nahoissa,
mitä vihaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.