torstai 30. tammikuuta 2014

D.r.u.g.ZZZZ

Tänään mieltäni on vaivanneet huumeet.

Minun vaaleanpunaiseen maailmaan vaan ei
mahdu huumeruiskut, pillerit tai mitkään
pulverit. Lähinnä pelkään ja ällöän niitä.

Tänään aihetta tutkittuani, tulin kuitenkin
siihen tulokseen, et minul ei oo mitään
oikeut tuomita ketään. Se on Jumalan
jobi, onnex !

En ole itsekkään viaton; olen juonut sekä
polttanut suruun ja sitähän se öbaut loppu-
peleis on:

               ihmiset pakenee suruu
                                          tuskaa
                                          itseään
                                          vaikeit olosuhtei
                                          ja näi.

Jos huvi- ja bilekäyttö lähtee lapasest
tai vaihtuu koviin huumeisiin, ollaan
pulassa.

Moni sanoo hallitsevansa huumeiden-
käytön, enkä todellakaan ole tuomari
sen suhteen sanomaan kuka hallitsee
ja kuka ei, mut fakta on, et aineet
vaikuttaa psyykkeeseen ja sitä kautta
käytökseen esim. ihmisestä voi tulla
väkivaltainen. Jos nyt esim. vaik pireis
olet käynyt lyömään jotain, mitä et ehk
muuten ois tehny, ni eikö se nyt ole
aika hälytyskellojen soiton paikka.

Päihteet tappaa ja tuhoaa fyysistä sekä
henkistä terveyttä (tietty päihteestä riip-
puen); toista hitaammin, toista nopeammin,
mut lopputulos on sama. Mut jos ihmise
sydämes kaikki ei oo hyvi, ni se ei
välttämättä vaikuta.

Kaikki ettii loppupeleis kaiken kestä-
vää ja loppumatonta rakkautta.

Ja sil on nimiki:
       
              Jeesus

Far more than drugzz to be stoned by
His love.

Try (sydän)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.