tiistai 22. marraskuuta 2016

Kun elämä on teatteria

Puhun koneena asiat selviksi

Sä sanot, et sä rakastat ja romantisoit sun ääntä

Muhun ei enää tehoa toi roska. Vastaan. Joo. Mahdollisimman kevyellä ei mitään fiilis äänellä.

Näin tästä unta
Taas olin alasti
Kadulla
Nuorisoporukka lauloi minusta pilkkalaulua
Sain paidan
Olin hukassa
Maanteillä, mitkä menivät ylös alas

Äiti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.