Voiko erikoisuuden tavoittelu mennä liian pitkälle ?

Minulta kysellään säännöllisen
epäsäännöllisesti sitä kuinka 
tosissani somehäröilyssäni 
olen 

Tai sitä olenko hullu

Viimeaikaisesti eräs herra y 
teki minulle syvällisen haas-
tattelun, missä kaivauduttiin
Fionan ytimeen

Miten minusta tuli erilainen

Se lähti ala-asteelta missä 
minua haukuttiin erilaiseksi
En ymmärtänyt miksi, koska
mielestäni täytin senajan ala-
asteelaisen pikkutytön normit
Mutta sitä jatkui
Mitä enemmän yritin olla mie-
linkielin -jopa hiljaa kiusaajien
edessä sitä enemmän minut
katsottiin massaan kuulumat-
tomaksi

Sitten jossai vaiheessa pääs-
säni napsahti ja käänsin eri-
laiseksi haukkumisen vahvuu-
dekseni ja aloin työstää per-
soonaani vielä erilaisempaan
suuntaan

Minua kiusattiin matkimalla
joten työstin tyyliäni niin e-
rikoiseksi, että minua olisi 
mahdollisimman hankala
matkia. Vielä tänäänkin suh-
taudun matkimiseen kyseen
alaisesti

Nyt työstän itseäni positii-
visemmaksi. 30vuoden mie-
len myrkyistä on päästävä

Erilaisuus puhkesi ehkä kuk-
kaan 14-16v teininä, kun löy-
sin teatterin, mikä pelasti mi-
nut

En jaksa massaa
En ymmärrä pinnallisuutta
-tottakai minullakin on omat
  pinnallisuuteni ja oikkuni, 
  mutta jos elämä on yhtä
  gucciguccia, missä tytöt,
  naiset ja miehet kilpavarus-
  telee vaatteilla ja sensem-
  moisilla -Im out of that ga-
  me

Nätti saa ja pitää olla, mut 
like me and my friend chat-
ted "I am fashion, I dont fol-
low nothin, but I am followed
even by my exes" lol